Kälviän kirkko

Kälviästä tuli itsenäinen seurakunta 1639, kun se itsenäistyi silloisesta Kaarlelan seurakunnasta. Kälviän ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1640. Se sijaitsi samalla paikalla, mihin myöhemmin rakennettiin toinen kirkko vuonna 1765 ja nykyinen kirkkomme vuonna 1905.

Ensimmäinen kirkko oli pohja-alaltaan suorakaiteen muotoinen ns. pitkäkirkko. Siitä ei ole säilynyt yhtään piirustusta eikä kuvaa. Asiakirjoissa säilyneiden penkkijärjestysten mukaan on laskettu, että kirkko oli n 19-26 metriä pitkä. Sen länsipäädyssä oli korkea ja hyvin suippo kellotorni. Kälviän ensimmäisen kirkon esineistöstä 1600-luvulta ei ole mitään jäljellä, sillä venäläiset ryöstivät kirkon Isonvihan aikana 1714-1715.

Kälviän toinen kirkko oli ristikirkko, jonka pohja-ala oli suunnilleen sama kuin nykyisen kirkkomme. Kirkko oli itä-länsi -suunnassa n 30 m pitkä ja saman levyinen. Kirkossa oli hyvin jyrkkärakenteinen paanukatto. Keskellä kirkon harjaa oli pallojalalla varustettu ja paanutettu lähes 12 metriä korkea viiritanko. Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon hankittiin uusi alttaritaulu ja muita koristemaalauksia. Näistä maalauksista on säilynyt vain pääosa alttaritaulua, joka nykyään on julkisesti nähtävissä vanhan saarnatuolin tavoin samassa huoneessa Kansallismuseossa Helsingissä.

Nykyisen kirkon varsinaisesta käyttöönotosta tai vihkimisestä ei ole aikakirjoissa mainintoja. Kuitenkin tiedetään, että ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin 10.12.1905. Myöhemminkin pöytäkirjoissa puhutaan kirkon korjaustöistä, ei siis uuden kirkon rakentamisesta. Tosiasiassa nykyinen kirkkomme on kokonaan uusi kirkko: Sen rakentaminen aloitettiin kivijalasta, johon kivet hakattiin ja tuotiin Välikylästä, Maunulan talon lähettyviltä, ainoastaan osa vanhan kirkon hirsistä voitiin hyödyntää rakennusmateriaalina. Kirkon esineistö on pääosin edellisistä kirkoista nykyiseen siirrettyjä esineitä. Merkittävimmät uudet kirkolliset esineet ovat vihkiryijy vuodelta 1959, uudet kirkkotekstiilit 1996 sekä lähetyskynttelikkö vuodelta 1987.

Kälviän kirkko on ulkoisesti alkuperäisessä asussaan. Muodoltaan kirkko on ulkoviisteinen, tasavartinen ristikirkko. Tyyliltään kirkko on myöhäistä uusgotiikkaa, jota kutsutaan myös nikkarityyliksi runsaiden koristeaiheidensa vuoksi. Torni on terävähuippuinen ja lanterniinin omainen.

Kirkossa on tehty korjaustöitä 1958, jolloin puulämmityksestä siirryttiin sähkölämmitykseen, kirkko maalattiin sisältä ja samalla käytäviä levennettiin, urkulehteriä ja alttaria laajennettiin nykyisiin mittoihin. Seuraavan kerran kirkon lattia ja penkit maalattiin 1996. Kirkon ja tapulin nykyinen ulkomaalaus on vuodelta 1994. Alkuperäinen peltikatto kesällä 2004. Samassa yhteydessä välikatolle asennettiin kuivasammutusjärjestelmä. Kirkkopiha rakennettiin nykyiseen muotoonsa 1988. Salaojitusta lisättiin vielä 2004. Invaluiska kirkkoon rakennettiin 1992 ja puuaita kirkkopihan ympärille 2004.