Viikon sana

 

 

 

Tien raivaus

Jos haluamme raivata metsään tietä, on vastassa puustoa, pusikkoa, kiviä ja kantoja.
Ne on raivattava ennen kuin tie voidaan saada aikaan.
Se on rankkaa ja aikaa vievää työtä.

Juhannuksena muistelemme Johannes Kastajaa, joka raivasi Jeesuksen tulon esteenä olevia asioita ihmisten sydämistä. Häntä kuullessaan ihmiset joutuivat synnintuntoon.
He katuivat syntejään ja halusivat tehdä parannuksen.

Jeesus on kutsunut meidät tien raivaajaksi. Tehtävämme on raivata niitä esteitä, jotka ovat sen tiellä, että läheisemme voisivat ottaa Jeesuksen vastaan
omaan elämäänsä.

Raivaustyö ei ole aina helppoa ja välillä näyttää siltä, ettei se tuota tulosta.
Silloin, kun käytämme raivaussahana tai vesurina Jumalan sanaa, se tuottaa tulosta
koska Jumalan sana ei palaa koskaan tyhjänä vaan se täyttää sen tehtävän,
joka sille on annettu.

 

 

Anne Kauppinen
kappalainen
Kälviän seurakunta

Juhannuspäivä 23.6.

Luukas 1:67-79

 

Sakarias, lapsen isä, täyttyi Pyhällä Hengellä ja puhui profeetallisin sanoin:
- Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala!
Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen
ja valmistanut sille lunastuksen.
Väkevän pelastajan hän on nostanut meille
palvelijansa Daavidin suvusta,
niin kuin hän ikiajoista asti on luvannut
pyhien profeettojensa suulla.
Hän on pelastanut meidät vihollistemme vallasta,
kaikkien vihamiestemme käsistä.
Hän on nyt osoittanut laupeutensa,
uskollisuutensa isiämme kohtaan.
Hän on pitänyt mielessään pyhän liittonsa,
valan, jonka hän isällemme Abrahamille vannoi.
Näin me saamme pelotta palvella häntä
vihollisistamme vapaina,
pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään
kaikkina elämämme päivinä.
Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi.
Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien.
Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen,
syntien anteeksiantamisen.
Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä:
Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto.
Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville,
se ohjaa jalkamme rauhan tielle.