Viikon sana

Kukonlaulu

 Mies matkustaa ulkomaille. Mies on pomo, mutta poissaoleva. Hänen paluutaan on kuitenkin pelättävä tai ainakin on valvottava. Kun ilosanoman sanat kertovat hengellisen
valvomisen tärkeydestä, puhuvat ne myös rivien välissä jostain muusta, mieskäsityksestä.

Isä-päivä on muutettava läheisen päiväksi, pojat kilteiksi, nuoret miehet marginaalista takaisin kunnon ihmisten ilmoille.
Niin. Miksi mieheys on niin ongelmallista? Vaatiiko se valvomista vai pitäisikö sitä valvoa entistä enemmän?

Ihmisen suku on elänyt kaksi miljoonaa vuotta luolamiehen, anteeksi, luolahenkilön elämää ja vasta noin 14000 vuotta maaviljelyskulttuuria. Voi olla, että miehen on vaikea
sopeutua kulttuurin muutokseen perimänsä pohjalta.
Kenelle miehen hoitaminen on uskottu? Miehille itselleen, iseille, naisille, äideille, kavereille, yhteiskunnalle? Kuka nukkuu, kenen tulisi valvoa?

 

Juha Haapaniemi
kirkkoherra
Lohtajan seurakunta

Sunnuntai 19.11.

Markus 13:33-37


Jeesus sanoo:
”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta - varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”