Uutiset

Nenäpäivä 9.11. - Manish-pojan tarina

Julkaistu: 09.11.2018

Nenäpäivää vietetään jälleen perjantaina 9.11. Yle TV2:ssa ja Yle Areenassa. Klo 19 alkaa nelituntinen suora lähetys, joka on täynnä tähtiä, huumoria sekä koskettavia tarinoita.

Nenäpäivän ja siinä mukana olevien yhdeksän järjestön tavoitteena on, että kaikilla maailman lapsilla olisi mahdollisuus koulutukseen, terveyteen, turvaan ja ravintoon. Lahjoittamalla Nenäpäivään suomalaiset ovat vuosien varrella auttaneet miljoonia heikoimmassa asemassa olevia lapsia. Suomen Lähetysseura käyttää Nenäpäivä-keräyksestä saamansa varat lasten hyväksi Nepalissa ja Boliviassa.

Manishin tarina

Nepalissa kuolee joka tunti yksi alle 5-vuotias lapsi huonon hygienian takia, mikä johtuu mm. vessojen puutteesta. Shanti Nepal -järjestö rakentaa vessoja kaukaisiin kyliin ja opastaa kyläläisiä käyttämään niitä. Myös Manish-pojan kotona on oma, siisti vessa. Kuva Janne Juhaninmäki.Kun nepalilainen Manish-poika syntyi viisi vuotta sitten, hänen kotikylässään oli vain yhdessä talossa vessa ja koko kylä oli roskainen. Kylässä oli myös hyvin vähän toimeentulomahdollisuuksia, joten Manishin isä lähti Lähi-itään töihin ansaitsemaan perheelle rahaa.

Kolme vuotta sitten Lähetysseuran kumppanijärjestö Shanti Nepal aloitti toiminnan kylässä ja nyt moni asia on muuttunut.

– Ennen Shantin tuloa kukaan ei halunnut muuttaa tähän kylään. Nyt kaikissa taloissa on käymälä ja olemme saaneet koulutusta hygieniasta ja ympäristön puhtaanapidosta. Myös puhdasta vettä on saatavilla läheltä, ennen sitä piti hakea tunnin kävelymatkan päästä, kertoo Manishin äiti Manju Pariyar (25).

Manju Pariyarin, Manish-pojan ja tytärpuoli Asmitan tulevaisuus näyttää nyt paremmalta kuin muutama vuosi sitten. Vessan, hygieniavalistuksen ja puhtaan veden ansiosta perhe on terveempi. Perhe myös ansaitsee paremmin niin, että heillä on varaa ruokaan ja lasten koulutukseen, jopa uuden talon rakentamiseen maanjäristyksen jälkeen. Kuva Janne JuhaninmäkiManishin äiti myös liittyi kylään perustettuun naisryhmään, jonka kautta sai noin 400 euron lainan. Rahoilla hän osti kanoja. Kolmessa vuodessa hän on ansainnut kanoilla jo yli 5 000 euroa ja hän on maksanut lainan takaisin korkoineen. Manishin isäkin on voinut palata kotiin ja yhdessä vaimonsa kanssa he nyt kasvattavat kanoja.

On elämään silti mahtunut suruakin. Manishin vanhemmat olivat juuri saaneet talonsa valmiiksi vuonna 2015, kun tuli suuri maanjäristys ja tuhosi kaiken. Mutta kanalan tuottamilla varoilla he ovat voineet aloittaa uuden kodin rakentamisen. Siihen he ovat saaneet tukea myös valtiolta.

– Olen niin kiitollinen siitä, että ansaitsemme nyt tarpeeksi ja pärjäämme hyvin. Manish käy esikoulua ja minä toimin myös naisryhmämme sihteerinä.

Janne Juhaninmäki