Viikon sana

Kaste

Kaste on yksi hienoimpia tilanteita, joissa pappina saa olla mukana. Juhlahetkessä on läsnä paljon iloa ja uuden elämän ihmetystä, rakkautta ja kiitollisuutta.
Toki tähän elämänvaiheeseen vanhemmilla kuuluu niin huoli kuin huolenpito, jaksamisen, odotusten ja vaatimusten kysymykset. Silti syvimmillään juuri kasteeseen liittyy jotain sellaista, jota ei ihmismielellä voi täysin ymmärtää mutta jonka saa ottaa vastaan.

Kaste onkin Jumalan antama lahja, joka kestää koko elämän. Kasteessa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen ja liittää suurempaan yhteyteen: Jumalan perheeseen. Siten kaste on Jumalan rakkaudenosoitus meitä kohtaan.

Armoa on se että Jumala ei päästä otettaan irti meistä, vaikka meidän elämämme on vajavaista ja usko heikkoa. Kastettuina saamme aina turvautua anteeksiantamukseen.

 

Anne Peltomaa
johtava sairaalapastori

Loppiainen 13.1.

Matteus 3:13–17

 

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”