Viikon sana

 

Itku


Itkua on joskus kutsuttu aiheellisesti sielun pesuvedeksi. Niin hyvältä ja helpottavalta voi itkeminen tuntua silloin, kun saa antaa kaikkien tunteiden virrata kyynelien kautta ulos.
Usein kuitenkin pakahdutamme tunteemme. Surun pakotamme omaan lokeroonsa. Katkeruuden kivetämme kasvojen juonteisiin. Ahdistus asettuu taloksi sinne, missä ulospääsyä ei ole.

Kuitenkaan itku ei kuuntele käskyjä. Siten paljon itkenyt ihminen tietää, että on myös
aikoja, jolloin ei pysty itkemään vaikka kuinka toivoisi itkun tuomaa väliaikaistakin helpotusta.

Jeesuskin itki.
Milloin sinä viimeksi itkit?


Anne Peltomaa
sairaalapappi

Sunnuntai 25.8.

Luukas 19:41-48 

Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi:”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.