Viikon sana

Määräaika

Ystävä sairastui vakavasti, mutta toipui. Ystäväpiirinä elimme pelottavan ajan, nyt jaamme kiitollisuuden.
Vielä ei ollut ystävämme lähdön hetki. Määräaika on jossakin edessäpäin.

Kaikella elävällä on vastassaan kuolema. Se on luonnon ja elämän lainalaisuus. Kaikelle ja jokaiselle on määräaika. Jumala tietää, milloin se täyttyy.
Määräaika koskee myös minua. En ole ikuinen. Viisautta on, jos ehdin totutella omaan kuolemaani hyvissä ajoin. Totuttelun aika on nyt, parempaa aikaa ei tule.

Kristitylle kuolema ei ole viimeinen totuus. Elämä jatkuu kuolemankin jälkeen. Kristuksen tähden kuolema on kuin astumista keittiön puolelta salin juhlaan. Näin sanoi toinen ystävä.

Moni suree nytkin rakasta ihmistään. Surevan ystäville se on kutsu syvään  myötätuntoon, yhteydenpitoon ja rukoukseen surevan puolesta.
Yhteys ja toivo kantavat kuolemasta elämään, surusta iloon.

 

Marja Kopperoinen
kappalainen
Kokkolan suomalainen
seurakunta

Sunnuntai  11.11.

Saarnaajan kirja 3:1–11

 

Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta,
aika surmata
ja aika parantaa,
aika on purkaa
ja aika rakentaa,
aika itkeä
ja aika nauraa,
aika on valittaa
ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä
ja aika ne kerätä,
aika on syleillä
ja aika olla erossa,
aika etsiä
ja aika kadottaa,
aika on säilyttää
ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki
ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti
ja aika puhua,
aika rakastaa
ja aika vihata,
aika on sodalla
ja aikansa rauhalla.
Mitä hyötyä on vaivannäöstä
sille, joka työtä tekee?
Olen katsellut kaikkea aherrusta,
jonka Jumala on antanut ihmisille
heidän rasituksekseen.
Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi
ja asettanut iäti jatkumaan,
mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja,
ei niiden alkua eikä loppua.