Kinkerit

Perinteiset kinkerit jäivät pitämättä jo toisena vuonna peräkkäin koronapandemian vuoksi. Avuksi ja korvikkeeksi tulivat kuitenkin nettikinkerit, joka yhdistää uutta ja vanha kinkeriperinnettä. Nettikinkereillä vieraillaan wanhanajan kinkereillä. Videolla nähdään, kuinka hyvin Josefiina Elinantytär ja Väinö Olavinpoika ovat käskynsä oppineet, maistellaan kinkeririnkeleitä, veisataan, esitellään seurakunnan lähetystyötä ja kerrotaan yhteisvastuukeräyksestä sekä tutkitaan lähemmin Isä meidän -rukousta. Rukous luetaan myös liikunnan keinoin kirkkopihassa. Liity kinkereille ja poimi Sanasta elämän leipää -  evästä omalle polullesi. 

Kinkereiden historia ulottuu vuosisatojen taakse, 1600-luvulle Suomen maaseudulle. Alunperin kinkereillä tentattiin muun muassa ihmisten lukutaitoa, katekismuksen ja Raamatun osaamista sekä veisattiin virsiä. Opettajina olivat yleensä pappi tai kanttori. Sanotaan että kinkereiden ansiosta suomalaiset nousivat lukutaidollisena kansana maailman parhaimmistoon. Jos kinkereillä onnistui, pääsi rippikouluun ja sai naimaluvan.

Entisaikaan kinkerit järjestettiin useimmiten isoissa maataloissa, joiden kesken järjestämisvastuu vaihteli. Tilaisuuksissa oli uskonnollisen ohjelman lisäksi myös tarjoilua, jonka osalta esiintyi myös kilpailua siitä, kenellä tarjoilupöytä on runsain. Entisajan monipäiväiset ruokapidot ovat kinkereiden lyhentyessä vaihtuneet kahvitarjoiluun.

Kinkereillä puhuttiin myös monista kylän tärkeistä asioista muun muassa pyhäkoulutyöstä ja hartauselämästä. Kylänvanhimman tehtävänä oli ilmoittaa papistolle kylässä vallitsevista paheista, epäkohdista ja myös kertoa kylän toiveista seurakuntaan päin.  

Videon lopussa huomaat, että kaikki ei mennytkään ihan niin kuin Strömsössä.