Kivitettäväksi

Onko sinulla ajatusta tai mielipidettä nykypäivän politiikasta, uskonnoista, ruokasuosituksista, kansainvälisyydestä, lasten kasvatuksesta, Pridesta, hallituksen naisviisikosta (nyk. nelikko + ruususenmies) tai muista yhteiskunnassamme vaikuttavista asioista?
Eroavatko omat ajatuksesi yleisesti  hyväksytystä hymistelystä tai mitään sanomattomista lausunnoista?  Näteistä pyöreistä puheista.
"Rehellinen varas, siveä huora, raitis juoppo”, Laestadiuksen kuvaus ihmisistä kauan aikaa sitten. Silloinkin kaunisteltiin.

Entä sitten, jos joku loukkaantuu tai jos sana käy kohti ja kipeästi? Tuleeko aikuisille nykyään niin paha mieli, jos joku sanoo asioita suoraan niiden oikeilla  nimillä, eikä suostu yleiseen hyminään?
Sivistymätöntä ilmaisua ei tarvitse kannattaa, mutta milloin turvallisesta yksimielisyydestä/vaaleanpunaisesta hötöstä tulee vain suuri valhe?
Eikö sen hyväksymisestä, että on monenlaisia ajatuksia, kerro vain monimuotoisesta maailmasta ja aikuisista asukkaista?

Milloin voi olla reilusti eri mieltä joutumatta kivitettäväksi? Sunnuntain evankeliumissa nainen tuotiin kivitettäväksi lain perusteella, mutta toisin kävi. (Joh. 8:2–11) 

 

 

 

 


Antti Lapinoja

kirkkoherra
Lohtajan ja Kälviän seurakunnat
antti.lapinoja@ evl.fi

Sunnuntai 5.7.

Joh. 8:2-11
 

Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
    Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
    Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”