Seurakunta kulkee surevan rinnalla

Suru on ihmisen terve ja luonnollinen tapa kohdata menetys. Jokaisella ihmisellä on oma tapansa surra. Jonkun on helppo itkeä, toisella itkun aika tulee myöhemmin. Surun kestoa, syvyyttä ja sen vaatimaa aikaa ei voida ennakoida. Ole surussasi itsellesi armollinen ja kunnioita tunteitasi.

Suositeltavaa on, että et jää surusi kanssa yksin. Keskustele tunteistasi ja ajatuksistasi läheistesi kanssa. Voit keskustella suruun liittyvistä asioista seurakunnan työntekijöiden kanssa myös hautajaisten jälkeen. Ota rohkeasti yhteyttä. Sinun on mahdollista saada apua myös lääkäriltä, psykologilta ja muilta terveydenhuollon ammattilaisilta.

Rukoilemisesta on apua surussa. Psalmissa 121 sanotaan: Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.

Sururyhmät

Apuna surun kohtaamisessa ovat myös sururyhmät. Niitä järjestetään sekä seurakunnan että sairaalateologien voimin.

Kälviän seurakunta järjestää noin kerran vuodessa sururyhmän, jossa voi luottamuksellisesti keskustella omista kokemuksista muiden surevien kanssa. Kutsu sururyhmään lähetetään henkilölle, joka on nimetty lähimmäksi omaiseksi. Hänen toivotaan kertovan sururyhmästä muille vainajan omaisille.

Seurakuntayhtymän sairaalasielunhoito järjestää sururyhmiä itsemurhan tehneiden läheisille ja lapsensa menettäneille. Myös lapsille järjestetään sururyhmiä tarpeen mukaan.

Pyhäinpäivänä surraan yhdessä

Kutsu pyhäinpäivän messuun saapuu seurakunnasta niille omaisille, jotka ovat antaneet luvan kutsun lähettämiseen ja nimen lukemiseen. Messussa sytytetään kynttilä kaikille Kälviälle haudatuille. Omaiset voivat pyytää kirkkoherranvirastosta, jos halutaan, että myös muualla siunatulle sytytetään kynttilä Kälviän kirkossa.

Sureva ihminen voi löytää erityisellä tavalla myös musiikin hoitavan ja lohduttavan puolen.

Enkelipatsas.