Kaikki

Sana ’kaikki’ on ehdottoman julma. Kun joku sanoo ’kaikki’, niin se alleviivaa kaiken. Se ei jätä ketään koskettamatta. Se joko asettaa meidät osallisiksi jostain tai rajaa meidät sen ulkopuolelle. 

Uskon, että samaa ajatteli myös Jeesus. Hänen luokseen tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen mestauttaneen galilealaisia, jotka olivat sotkeneet oman verensä uhrivereen. Juutalaisille se oli vakava asia. Jälleen Jeesus näki meidän silmiämme syvemmälle. Hän koki parhaaksi sanoa, että lopulta me kaikki olemme tuhon omia, ellemme käänny. Hyvin kovaa settiä Jeesukselta. 

Mutta Jeesuksen sanojen takana on aina suurempi merkitys, eikä tämäkään ole poikkeus. Jeesus huolehtii kaikista ihmisistä, heidän synneistään huolimatta, ja hän rakastaa kaikkia. Hänen rakkautensa näkyy meille ristinä, sillä hän on ottanut pois maailman synnin. Kaikkien synnit. 

Sen vuoksi me kaikki olemme rakastettuja ja armahdettuja, ja uskossa saamme ikuisen elämän. Tämä sanoma on kaikille sama, se ei jätä ketään ulkopuolelle. 

Iiro Pyrhönen
seurakuntapastori
Kälviän seurakunta
iiro.pyrhonen@evl.fi

Luuk. 13:1–5

Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. Jeesus sanoi siihen: ”Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan - samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? Eivät suinkaan - yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny.”